First morning..

Herättiin ensinnäkin jo kolmen aikoihin ja torkuttiin sitten kuitenki viiteen. Tämä päivä meni etsien lähiympäristöön totutellessa. Käytiin ensimmäisen kerran Safewayssä ostamassa ruokaa ja koirapuistossa juoksuttamassa Masia.

Siellä olikin muutama pikkukoira, joiden kanssa Masi kirmasi. Lämmintä riitti, niin koirilla kuin ihmisilläkin..

Tähän voisin kirjoittaa muutaman sanan tästä meidän väliaikaisesta asunnosta. Tämän asuntolan (kai tätä sellaiseksi voi sanoa) nimi on Oakwood.
Tähän kuuluu iso "päärakennus" ja A-S talot joissa on kaikissa kolme kerrosta. Meidän asunto on R- talossa. Talot on sijoiteltu niin et niiden pohjat muodostaa mutkittelevan käytävän, jonka periaatteessa vois juosta läpi.

Olohuoneen puoli ja verhojen takana parveke

Keittiönurkkaus

Makuuhuone

Itse asuntossa on kaksi huonetta, olohuone ja makuuhuone. Olohuoneessa on myös keittiö ja keittiönpöytä ja käynti parvekkeelle. Makuuhuoneessa on isot kaapit ja suurensuuri sänky. Väliaikaisasunnoksi tämä on ihan OK ja sopii mukavasti oman (vuokra) asunnon hakemisen ajaksi.

Lähtö, toinen yritys

Masi boksissa ja Leena matkalaukkujen kanssa lentokentällä

Kun perjantaina pääsimme lähtemään seitsemän koneella Helsinkiin oltiin niin valmiita lähtöön kuin vain voitiin olla keskiviikon valelähdön jälkeen. Meitä huolestutti kovin Masin ensimmäinen lento, mutta täytyi vain uskoa siihen että eivät ne olleet ensimmäistä kertaa koiraa lennättämässä.

Helsingissä sitten olikin hyvä palvelu. Mentiin tsekkaan itsemme Frankfurtin lennolle niin tiskillä oli kenttähenkilökunnan ihminen joka vakuutti et hän itse huolehtii koiran koneeseen ja tarkistaa kaverin kunnon. Frankfurtin lento olikin bisneksessä. Ei nukuttanu lankaan vielä tuolloin.

Frankfurtissa oli 1,5 tunnin vaihto joka meni loungessa istuskellen ja tankaten. Ennen koneeseen menoa kävimme vielä United Airlinesin tiskillä tarkistamassa että Masi on jo koneessa ja kaikki on OK. Tiskillä ollut nainen kehoitti taas olemaan huolehtimatta koska heillä on erittäin hyvä henkilökunta huolehtimaan koirista.

Ahtauduimme koneeseen ja istuimme bisnesluokan penkeille, jotka olivat paremmat kuin nojatuolit. Tuolin päällä oli peitto ja tyyny odottamassa ja tuolin edessä oli oma tv-ruutu josta sai itse valita mitä leffoja/sarjoja/dokumentteja katsoi vai kuunteliko mieluummin musiikkia. Joka välissä lentoemot kävivät kaatamassa lisää vettä ja kyselivät kelpaisiko mehu vai haluttaisko viiniä tai jotain muuta. Ennen ruokaa tuli lämpimät pyyhkeet ja kankaiset pöytäliinat pöydille. Ruoka oli erinomaista, Samppa söi pihvin ja minä valitsin kanaa. Jälkiruuaksi oli sitten mansikkajuustokakkua ja avecit kahvin kans. Minä olin ruuan jälkeen niin väsyny et käväsin pesemässä kasvot ja tuuppasin korvatulpat korviin ja silmälaput silmille ja kääriydyin vilttiin. Se istuin oli siinäkin mielessä tosi hyvä et sen sai aivan vaakatasoon! Unien jälkeen katsoin Pixarin leffan Up ja koetin lukea kirjaa mut se kolmanneksi viimeinen tunti oli mulle vaikein, katsoin kelloa ja odotin vaan et päästäsis jo perille. Huoli oli kova Masista. Kahta tuntia ennen laskeutumista oli vielä ruokailu, kuumat pyyhkeet ja pöytäliinat, lentoemot sai just kerättyä astiat kun alettiin valmistautumaan laskeutumiseen. Eipä sitä laskeutumista (tai nousua) kovin tuntenut noin suuressa koneessa.

Tullissa oli pieniä epäselvyyksiä puuttuvien lomakkeiden kanssa (apua!) mut niistä selvittiin. Matkalaukut tulivat melkein heti kun pääsimme matkalaukkuaulaan mutta Masia meidän piti odottaa noin puoli tuntia. Matkatavarahihnan vieressä oli ovi, josta eläimet tuli.

Masi oli oikein hyvinvoivan näköinen. Häntä vaan heilui ja Masi läähätti kovasti.

Tullissa jouduttiinkin sitten matkatavaroiden erityistarkastukseen. Meidän toinen laukku oli tarkastettu jo aikaisemmin ja sen se virkailija halusi aukaista. Siellä oli Masille nappuloita ja muutama puruluu. Virkailija selitti et hänen täytyy ottaa koiranruuat pois kun niistä ei tiedä mitä ne sisältää (pah, samaa ruokaa saa myös täältä ja taitaa koko Hill´s olla jenkkien keksintöä). Saatiin kuitenki ottaa Masille yhdeksi illaksi ruoka-annos boksissa olevaan kuppiin.

Kun siirryttiin lentokenttämetroa kohti, monet kurkistelivat boksiin ja kyselivät Masista että kuinka pitkä lento sillä oli takana ja minkä rotuinen se on. Masi oli oikein hienosti, ei vinkunut eikä haukkunut. Autovuokraamon tiskillä käynnin jälkeen mentiin parkkihalliin, jossa mies näytti et mistä rivistä saatiin valita auto ja niitä autojahan oli mistä valita! No, päädyttiin kuitenkin mustaan Dodge Caliberiin, johon Masin boksi mahtuu. Sitte vaan ajettiin autohallin portille, jossa mies otti viivakoodin autosta ja niistä papereista jotka saatiin sieltä vuokraamon tiskiltä ja eikun baanalle!!

Moottoritiellä päästiinkin sitten kokemaan heti ruuhka-aika.

Normaalisti 15 minuutin matkaan meni 45 minuuttia. Tai eipä siitä tiedä oliko kyseessä vain tavallinen perjantai-illan liikenne. Mulla alkoi tässä vaiheessa olla jo aivot virransäästötilassa. Päästiin kuitenki perille Oakwoodiin jossa George otti meidät ystävällisesti vastaan tiskillä ja antoi ohjeita sekä huoneen avaimet. Leikki oli kaukana ku alettiin vielä siirtään autoa muka lähemmäs huoneistoa. Auto menikin jostain syystä aivan väärälle parkkipaikalle ja sitte me raahattiin matkalaukkuja pooli-alueen läpi ja kirottiin vuorotellen kaikissa kynnyksissä ja kivetyksissä. Kello oli tässä vaiheessa jotain kuusi ja matkaa oltiin tehty jo 28 tuntia.

Kävimme vielä käyttämässä Masia pienellä kävelyllä ja Samuli kävi bensa-aseman kaupasta hakemassa vettä ja ruokaa. Sitten takaisin huoneistoon ja aloin purkamaan laukkuja. Voi hyvänen aika että olimme väsyneitä! Molemmat sekoili ihan kympillä, mä kannoin matkalaukusta vaatteita sängylle ja yksitellen laitoin ne laatikkoon ku ei riittänyt enää koordinaatio ja organisointikyky laittaa kahta paria sukkia vierekkäin samaan laatikkoon, kävelin pitkin seiniä ku tuntu siltä et lattia heiluu jne. Unta ei tarvinnu houkutella..

Mutkia matkassa

Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus lähteä matkaan mutta ei päästy Oulunsalon lentokenttää kauemmaksi. Vaikka olimme saaneet varmistuksen moneen kertaan siitä että meidän ja Masin matkat on OK niin eihän ne ollukkaan. Tai siis me oltais päästy keskiviikkona matkaamaan San Franciscoon saakka mutta Masi ois jääny Franfurtin kentälle piipittään.

Ei muuta ku taksilla takas Puokkarille ja meiliä matkan varaajalle. Oleiltiin Puolivälinkankaalla keskiviikko ja torstai matkalaukun kesävaatteilla. Löysin äidin fleecetakkeja sen verran et Masin kans pystyin käymään ulkona ja lähikaupassa. Saatiin muutama päivä syödä vielä ruisleipää ja käydä saunassa. Torstai-iltana valmistauduttiin taas perjantaiaamun herätykseen ja lentokentälle lähtöön.

Koti pakettiin

Muuttomiehet tulivat tiistaina 27.10 klo 9.00 pakkaamaan meidän tavarat laatikoihin. En ois uskonu kuin näppärästi kaks miestä sai kaiken pakattua laatikoihin ja hienosti organisoitua homman. Kävin välissä kaupungilla hakemassa Masille pienen pussin ruokaa ja muuta tarpeellista. Kun tulin kotiin niin pakkaajamiehet oli laittanu eteisestä mun piilottamat kesäkengät ja -takin laatikkoihin ja laatikot kiinni. Etsittiin ja aukaistiin sitte kenkälaatikko (ne oli kirjannu ylös et mitä mikäkin laatikko sisältää) et sain kengät matkalle. Onneksi takit oli pakattu hengarilaatikkoon niin se oli helpompi etsiä. Eikä nämä laatikot jääneet ainoiksi laatikoiksi, joita piti availla..

Näin se koti oli laatikoissa, sohvat ja kaikki.

Menimme Masin kans kuuden jälkeen jo Puokkarille viemään matkalaukkuja ja Masia levähtään. Kati tuli sinne Subway-patonkien kans kaitsemaan Masia kun mä lähdin vielä hakemaan Samulin ja tarkastamaan kodin tyhjyyden. Pitkän päivän kaks miestä teki, ne lähtivät iltasella kahdeksalta pois ja ainoastaan tunnin ruokatunnin pitivät välissä. Käytiin illalla Puokkarilla vielä saunassa ja alettiin nukkumaan pitkän päivän jälkeen.

Lähtö lähestyy

Oulu, 2. lokakuuta. Sataa lunta. Ensi viikolla olisi aika suurlähetystöön viisumiasioissa. Lähtö lähestyy.