San Francisco Pride

Hyppäsimme aamulla Caltrainin kyytiin kohti San Franciscoa ihmettelmään San Francisco Pride paraatia. Niin tosiaan, Caltrain on yksi alueen joukkoliikenneyrittäjistä ja se kulkee lahden eteläosasta San Franciscoon. Sunnyvalesta on raiteita pitkin reilun tunnin matka SF:n keskustaan, tosin viikolla kulkee myös harvemmin pysähtelevä "Baby Bullet" joka lyhentää matka-ajan alle puoleen. Paikallisbussien ja junien (VTA) lisäksi muuta joukkoliikennettä ovat SF:sta etelään ja pohjoiseen kulkeva BART sekä kaupunkialueen sisäinen Muni.



Itse paraatin alkuperäiseen tarkoitukseen en ota sen kummemmin kantaa, mutta "pride" kuvaa vieläkin 40 vuoden jälkeen erinomaisesti osallistujien asennetta. Parin ensimmäisen tunnin aikana vaikuttavimmat paraatilaiset olivat moottoripyöränaiset (ja -miehet), erilaiset "esityslavat" sekä cheerleaderit, jotka pistivät aina välillä pienen "väliaikashown" pystyyn..


Paraati itse oli hyvin järjestetty ja ilmeisesti yli miljoonasta seuraajasta huolimatta pahempia ruuhkia ei ollut. Paraatilaisia lähti matkaan noin viiden tunnin ajan joten seurattavaa riitti. Ainakin alkupuolella osallistujista huomattavan osan veivät milloin mitkäkin poliitikot, joilla oli tapauksesta riippuen aina eri kokoinen joukko "seuraajia" mukanaan.. Paraatin tuoma näkyvyys on ilmeisesti sellaista mitä kunnanjohtajaksi tai vaikkapa kirjastovastaavaksi haluavat eivät voi ohittaa. Paikallisilla yhtiöillä, Googlesta ja Applesta lähtien, oli myös omat osionsa paraatissa. No, joka tapauksessa tapahtuma oli tunnelmaltaan hyvin rento ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Ilmapallo?

Pari kuukautta sitten pihalta löytyi ilmapallo. Siinäpä riittikin sitten ihmettelemistä: video. Heh.

Baylands Park

Kävimme tänään parin tunnin kävelyllä Baylands Parkissa, joka on suuri suoalue lahden rannalla Palo Alton ja Mountain Viewn välissä. Suokävelyä, kuullostaapa hyvältä! Ihan pitkospuiden päällä ei kuitenkaan tarvinnut rämpiä, sillä Baylands Parkissa on yli 20km erilaisia polkuja.


Ensimmäinen pysäkkimme oli Mountain Viewin puolella mutta kappas vaan, polun alussa oli jo turhankin tuttu "nelijalkaisilta kielletty" -kyltti. Ajelimme sitten alueen toiselle puolelle Adobe Creekin kohdalle josta pääsimme sääntöjä rikkomatta liikkelle..


Alue tunnetaan muuttolintujen Pacific Flyway -reitin pysähdyspaikkana, eli sieltä pitäisi löytyä ympäri vuoden vaikka minkälaista kotkottajaa. Nytkin paikalla oli muutamaa eri lajiketta:

Tässä taitaa olla Kanadanhanhia.

Ja tässä hassuja Pelikaaneja.


Jotain sorsia (?). Taitavat seurata edellisessä kuvassa näkyvien poikasten räpimistä..

Tässä vielä tuollainen kumma pitkäjalkainen nokkija. Mikä lie.

Eipä uskoisi, mutta kuvassa näkyvien puiden ja taustalla olevien vuorten väliin mahtuu koko piilaakson eteläosa, eli Mountain View, Sunnyvale ja Cupertino.

Reitit olivat ihan hyvässä kunnossa eikä poluilla muutamaa pyöräilijää lukuunottamatta ollut juuri ollenkaan liikennettä. Liekö johtunut tavallista tuulisemmasta päivästä.

Vielä muutama hulvaton Pelikaani lisää.

Lopuksi vielä vähän erilainen lentelijä: läheisen Palo Alton lentokentän vuoksi ilmassa pörräili tosi paljon pienkoneita. Koneita tuli ja meni varmaan muutaman minuutin välein.

Volunteerausta

Täällä on enemmän tai vähemmän tapana tehdä volunteerausta (vapaaehtoistyötä). Usein ihmiset valitsevat oman osaamisensa/ harrastuksensa/ työnsä mukaan sen alueen johon haluavat oman työpanoksensa antaa.

No, minä olen käynyt suomalaisen nypläykseen hurahtaneen ystäväni Anun kanssa nypeltämässä tuolla Pitsimuseolla ja kuulimme, että siellä tarvittaisiin apua. Mikä olisi sen parempi paikka meidän tehdä volunteerausta kuin pitsimuseo?

Museo saa lahjoituksina paljon pitsejä, joita se ei ota kokoelmiina ja näitä pitsejä sitten myydään kerran vuodessa järjestettävillä Vintage sale- myyjäisillä. Näitä pitsejä sitten alettiin laittaa myyntikuntoon neljän naisen voimin tiistaina.

Siellä oli vaikka ja minkä näköistä pitsin pätkää, etupäässä reuna- ja välipitsejä, konetekoisia ja käsin tehtyjä, virkattuja ja tatting-pitsejä. Lajittelimme Theresan kanssa kaksi isoa laatikkoa pitsejä konetekoisten ja käsin tehtyjen pitsien kasoihin. Evelyn-mummeli ja Anu pussittivat nämä pitsit pieniin muovipusseihin pahvin palasen kanssa, jota vasten pitsin kuvio näkyi hyvästi.

Museolle voi myös tehdä pitsejä läpi vuoden ja pitsit myydään sitten myyjäisissä. Kestosuosikkeja ovat olleet joulukuusen pallokoristeiden päälle tehtävät erilaiset pitsit, kirjanmerkit ja pienet virkatutliinat. Minäkin olen lupautunut antamaan oman panokseni lahjoittamalla muutaman tatting-tähden myyjäisiin.