Täällä on ollut nyt kolmena päivänä todella lämmintä, varjossa peräti 36 astetta. Ilmastointilaite onkin ollut päällä aamusta iltaan meidänkin asunnossa. Tästä seurasi toissailtana sähkökatkos joka kesti noin 5 tuntia. Tämä on kuulemma yleistä lämpöaallon aikana kun sähköä ei riitä kaikille. Kuulin täällä asuvalta "paikalliselta" suomalaiselta, että kaupunki saattaa säännöstellä sähköjä just tuolla tavalla, sammuttamalla jonkun osan kaupungista. No, sähköt saatiin myöhään illalla takaisin ja asunto on taas viileä.
Päästiin viimeinkin Masin kanssa reenaamaan agilityä paikalliseen
koirakouluun. Meillä on sunnuntaina aamureenit sisällä Redwood Cityssä ja viikolla voi käydä harjoittelemassa Newarkin ulkokentällä. Me asutaan sopivasti noiden kahden kaupungin välissä ja matkaa kumpaankin tulee noin 20 minuuttia riippuen ruuhkasta.
Siitä on melkein vuosi kun lopetettiin Suomessa reenit, joten meidän pitää hiukan hioa ruostetta pois agilitytaidoista. Masi on innoissaan aina kun kentälle mennään ja se haluaa hyppiä esteitä ja juosta putkista, siis agilitykoiran elkeet. Eroa täällä on Suomen agility esteisiin vain puomi- ja A-este, jotka ovat alumiiniset, Suomen vastaavat esteet olivat puiset. Alumiiniset esteet on Masille hiukan päänvaivaa kun ne tuntuu ja kuulostaa tassun alla eriltä, ehkä hiukan pelottavaltakin ainakin näin alkuun. Me ollaankin käyty reenaamassa muutaman kerran viikossa ihan kahdestaan noita esteitä Newarkin kentällä, jotta sunnuntain reenit sujuisi paremmin. Kotona reenataan sitten keinun alkeita joka päivä.
No, viime viikolla kun oltiin oltu kentällä jo tunti ja sanoin Masille et lähdetään kotiin ja suuntasin kentän portille, Masi oli eri mieltä ja suuntasi hyvin loukkaantuneen näköisenä keskelle agility kenttää ja hyppäsi pöydän (yksi suoritettava este) päälle makaamaan (juuri niinkuin oltiin harjoiteltu hetkeä aikaisemmin) ja katsoi mua et "lähde sä vaan, mä jään tänne!" Ei auttanu muu kuin hakea poika syliin ja kantaa autolle.
