Yosemite, osa 2

Glacier Point on lähes Yosemiten keskellä sijaitseva näköalapaikka. Sinne pääsee nousemaan Yosemiten laaksosta vajaan 8km reittiä pitkin, tosin nousussa on oikeasti tekemistä ja varsinkin talvella olosuhteet voivat olla haastavat. Sinne menevä mutkitteleva vuoristotiekin on talvisin suljettu, joten ainoa vaihtoehto on patikoida tai hiihtää..

Kulunut sanonta "Kuva ei tee oikeutta..." pitää tässä tapauksessa täysin paikkansa. Glacier Pointilta avautumat maisemat olivat aivan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-t! Seuraavassa muutamia räpsyjä:


(kuva klikkaamalla isommaksi)


Half Dome ja Nevada Falls.

Yosemite Falls, Pohjois-Amerikan korkein ja maailman kuudenneksi korkein vesiputous.

Yosemite Valley.


Yksi kymmenistä vesiputouksista. Osalla putouksista on hauskat ja kuvaavat nimet: Horsetail, Bridalveil, Staircase..


Kiipeilijöiden suosikki El Capitan.

Yosemite, osa 1

Vietimme pitkän viikonlopun Yosemiten kansallispuistossa, noin neljän tunnin ajomatkan päässä Bay Arealta. Yosemite on osa Sierra Nevadan vuoristoa ja on tunnettu erikoisista graniittikallioistaan, jäätiköistä sekä Sequoia -punapuista. Puisto on hulvattoman kokoinen eikä muutamassa päivässä ehdi tutustumaan kuin pieneen osaan siitä. Puhumattakaan siitä että puisto muuttuu hyvinkin erilaiseksi vuodenaikojen mukaan.

Tilastoja wikipediasta: yli 1300 neliökilometriä, tuhansia järviä, 1300 km vaellusreittejä ja 560km teitä. Puistossa on vuosittain miljoonia kävijöitä, mutta kävijöiden määrää ja esim. majoitusta itse puiston sisällä säädellään tiukasti. Mökki tai leiripaikka onkin hyvä varata kuukausia etukäteen ja kuulimmepa että sesonkiaikaan puiston portit pistetään kiinni niin ettei sisään oteta kerrallaan kuin tietty määrä vierailijoita.




Olimme liikkeellä vajaan 10 hengen suomalais-ranskalais-argentiinalaisella porukalla ja saimme hyvällä tuurilla mukavan mökin puiston eteläosasta, Wawonan alueelta. Kuvissa näkymiä mökin läheltä lyhyeltä "Swinging Bridge loopilta".

Joshua Tree

Joshua Treen kansallispuisto on iiiso "aavikkopuisto" Palm Springsin lähellä. Alue on valtava ja siellä liikutaankin pääosin autolla. Vaeltelureittejä on kymmeniä kilometrejä ja niiden lisäksi puisto on kiipeilijöiden suosiossa.. Puisto viettää tänä vuonna 75-vuotispäiväänsä.

Sisäänkäynti Joshua Treen kohdalta. Kuvassa myös jukka-palmu joita koko puisto oli aivan täynnä. Kyltin mukaan ilmanlaatu on hyvä ja tulipalovaara kohtalainen. Eikun menoksi.

Karua on.

Puistoa palmuineen. Lämmintä oli reilu 30 astetta, joten lumihuippuiset vuoret eivät oikein sopineet kuvaan.

Reitit olivat pääosin hyvin merkittyjä (kaikkialla ei tietenkään ollut tällaisia polkuja), mutta onnistuimme silti kerran melkein eksymään.. Maisemat kun tuppaavat olevaan melko samanlaiset ja kunnon maamerkit ovat harvassa.


Barker Dam ja kaktuksia.


Aavikon asukki. Näitä veijareita näkyi Palm Springsissäkin.




Kuvaviestejä vuosien takaa.



Suora tie 29 Palmsiin. Huom. pyöräkaista oikealla.. aika hyvin rullaisi alas asti.



Tässä ollaan jo paluumatkalla Palm Springsiin. Tuhansia rupeleita osana San Gorgonio Passin tuulifarmia.


Vielä vähän ennen Palm Springsiä jouduimme keskelle pientä hiekkamyrskyä..

Aerial Tramway

Palm Springsin Aerial Tramway on suosittu matkailukohde muutaman kilometrin päässä Palm Springsin keskustasta. Siinä kaksi gondolihissiä (?) vievät matkustajia kuumalta aavikolta vuorille kahden ja puolen kilometrin korkeuteen ja takaisin.



Ala- ja yläasema. Lämpötilaero on yleensä yli 20 astetta, joten talvisin ylhäällä sataa monestikin lunta samaan aikaan kun alhaalla on helle. Nyt alhaalla oli reilu 30 astetta ja ylhäällä 12, mutta aurinko lämmitti silti ylhäälläkin mukavasti.


Näkymä ylhäältä (klikkaamalla suuremmaksi).


Palm Springs.



Tramwayn huipulla avautuu San Jacinto State Park, josta löytyi vielä näin kesän kynnykselläkin lunta. Maisemat vaihtuvatkin huimasti karusta aavikosta melkein kuin suomalaiseksi metsäksi. Puisto on suosittu vaeltelu-, kiipeily ja leiriytymiskohde. Polkuja on yhteensä yli 50 mailia! Lisäksi talvisaikaan puiston aktiviteettihin kuuluvat mm. murtomaahiihto ja lumisota. Kävimme muutaman mailin lenkillä jonka jälkeen maistui lounas huipun näköalaravintolassa.

Palm Springs

Kun kesä ei oikein tuntunut tulevan Sunnyvaleen niin suuntasimme reilun viikonlopun reissulle Palm Springsiin. Palm Springs on melko tunnettu turistikohde Kalifornian sisämaassa, suunnilleen Los Angelesin ja San Diegon puolivälissä. Itse Palm Springsin kaupunki on asukasluvultaan pieni, mutta suuremmalla "Inland Empiren" alueella on yli 4 miljoonaa asukasta.



Palm Springsin keskuskatua. Alemmassa kuvassa roskis, joka pakkasi roskia tiiviimmäksi aurinkokennon voimalla. Heh. Keskellä päivää keskusta on näin alkukesästä melko hiljainen, mutta lämpötilan laskiessa siedettäviin lukemiin alkaa katukin vilkastua. Palm Springsin sesonkihan on talvella, koska kesäkuukausina (kesä-syyskuu) lämpötila on päivisin 35-40 astetta. Kuumimpina päivinä ollaan jopa lähempänä viittäkymmentä. Vielä reissuvinkkinä muutama ehdottomasti suositeltava ruokapaikka pääkadun varrelta: jenkkiruokaa tarjoileva Kaiser grille, italialainen Kalura ja oma suosikkimme Trio. Lisää juttuja itse Palm Springsistä myöhemmin, mutta ensin matkan kohokohtaan eli majapaikkaamme The Willowsiin.

The Willows ei ole hotelli vaan "majatalo" ihan Palm Springsin keskustassa, mutta kuitenkin omalla rauhallisella paikallaan vuoren juurella. Mitään eteisaulaa tai vastaanottotiskiä ei ole, vaan vieraat kirjataan sisään omassa huoneessaan. Yksilöllisiä huoneita on yhteensä vain kahdeksan kappaletta ja muutkin tilat on mitoitettu sen mukaan.


Meidän vuokra-auto. Siis kuvassa oikealla.

Rauhallinen allasalue ja talon ympäri kiemurtelevia polkuja.



Polkuja pitkin pääsi nousemaan hieman korkeammalle O'Donnell Housen pihalle, josta näki hienosti koko Palm Springsin.

Huone oli melko pieni mutta sisustukseltaan ja yleiseltä laadultaan huippuluokkaa. Kuvassa hienommista hotelleista tuttu "turndown service", eli sängyn "avauspalvelu". Huoneissa oli onnistuttu säilyttämään perinteinen ja tunnelmallinen tyyli. Esimerkiksi yksi huoneista on nimetty Einsteinin puutarhaksi, sillä itse irvistelijä on ilmeisesti yöpynyt siellä useammankin kerran.


Yläkerran parveke/patio johon tarjoiltiin alkuillasta pientä naposteltavaa, tai siis hienommin sanottuna hors d'œuvreja. No nämä pikku herkkupalat olivat niin hyviä että päivällisen kanssa teki joka ilta tiukkaa, mutta onneksi saimme mukaan Willowsin keittokirjan joten niitä voi nyt värkkäillä kotonakin iltapalaksi.

Keittokirjasta löytyvät myös aamupalojen reseptit. Kolmen ruokalajin aamupala tarjoiltiin yksityisesti oman huoneen puutarhaan tai mahtavaan ruokailutilaan, jossa saattoi seurata lintujen aamupesuja viereisessä vesiputouksessa.. Kokonaisuutena voisi sanoa että aamupala oli täysi vastakohta isojen hotellien buffet-aamiaiselle.

The Willowsia voi suositella kaikin puolin eikä vähiten palvelun ansiosta. Välillä mietimmekin onko majataloon piilotettu kameroita, sillä niin hyvin henkilökunta hiipi aina tarvittaessa paikalle. The Willows oli mahtava paikka ja koko loman olisi voinut helposti viettää siellä.

Reeniä

Saatiin vaihteeksi kameramies mukaan agility reeneihin. Tässä muutama kuva Masin vauhdista.

Me ei vielä kisata mut kovasti reenataa kohti kesän mahdollisia kisoja tai ainakin kisaharjoituksia. Pientä hiomista vaatii vielä kepit ja keinu sekä ohjauspuoli, muutoin ollaan jo aika hyvässä vireessä.
Masi on mini- kokoinen koira ja hyppää täläkäisiä 8 tuuman esteitä. Toki korkeammistakin esteistä pääsisi mut korkeus ei ratkaise mitään kun se on se säkäkorkeus, joka määrittää esteiden korkeuden.

Helppo homma, pelkkä hyppy ja maavaraa löytyy esteen ja Masin mahan välistä mukavasti.

"Mihin sen mamma nyt on menossa?" Tiukka suunnan muutos hypyn jälkeen.

Pöytä, pitäis olla makuulla. Masi on jo ponkaisemassa kohti uusia haasteita. 

Näin suoriudutaan pelottavasta keinusta häntä pystyssä. JEI!

Dog walk, heleppoa ku heinän teko.

Puunhalailua

Kävimme kuluvalla viikolla halailemassa puita Muir Woodsin kansallispuistossa San Franciscon pohjoispuolella. Muir Woods on ollut yksi suosituimmista paikoista punapuiden bongailuun jo yli sata vuotta. Metsässä on myos hyvät mahdollisuudet patikointiin sillä hoidettuja reittejä riittää kymmenien mailien edestä.


Punapuiden massiivinen koko ei näy kuvista mitenkään. Punapuut Kalifornian rannan tuntumassa ovat maailman suurimpia puita: ne voivat kasvaa yli satametrisiksi ja olla iältään yli tuhat vuotta. Hurjia lukuja. Siis että sama puu on huojunut sillä samalla paikalla satoja vuosia ennen kuin esimerkiksi Kolumbuksesta oli tietoakaan.

Punapuut ovat siis älyttömän isoja, joten luulisi että niiden juuret ovat myös syvällä? Päinvastoin, sillä juuret levittäytyvät muutaman metrin syvyydessä kymmenien metrien laajuudelle. Tiukan tuen lisäksi puut saavat tällä tavoin kerättyä ympäroivästä maasta mahdollisimman paljon vettä. Se ei kuitenkaan vielä riitä vaan kolmannes vedestä kertyy päivittäisestä sumusta. Suurimmat puut ovatkin tosi janoisia ja hörppivät päivässä satoja litroja vettä..

No, käppäily punapuiden keskellä oli ihan mukavaa vaihtelua. Viherpeukalo olisi varmasti saanut vielä enemmän sademetsämäisestä ympäristöstä irti.

Pieni lämpöaalto

Alkuvuodesta menivät kylmyys- ja sade-ennätykset rikki. Nyt on sitten vuorossa "pieni lämpöaalto" kuten paikallisuutisissa hehkutetaan. Näin maaliskuun viimeisen päivän aamuna mittarissa on reilu 20 astetta ja iltapäivällä lämpötilan pitäisi nousta yli kolmeenkymmeneen. Huh hellettä!

Los Angeles

Los Angelesista voisi kirjoitella vaikka mitä, mutta sen kummempia horisematta tässä muutamia kuvia parin päivän turisteilusta:

Näkymä hotellihuoneesta: Universal Studios ja Universal CityWalk.


Kodak -teatteri, jossa mm. jaetaan vuosittain Oscarit.



Hieman Hollywood Boulevardia eteenpäin löytyy Grauman's Chinese Theater. Ylemmässä kuvassa ihmiset eivät etsi kadonnutta piilolinssiä vaan katselevat teatterin eteen betoniin painettuja kädenjälkiä ja nimikirjoituksia.


Griffithin Observatorio, josta oli hyvät näkymät Hollywood Hillsiin ja toisella puolella kaupungin suuntaan. Ilma oli hieman pilvinen, mutta silti keskustan pilvenpiirtäjät erottuvat selvästi. Ympäröivä Griffith Park on suosittu ulkoilualue, sillä sen metsäisten kukkuloiden seassa kiemurtelevilla poluilla kelpaa kyllä lenkkeillä.



Santa Monican rantaa ja laituri jossa on pieni huvipuisto. Alimmassa kuvassa näkymä Venice Beachin suuntaan.

Lähikuva keskustasta.