Aerial Tramway

Palm Springsin Aerial Tramway on suosittu matkailukohde muutaman kilometrin päässä Palm Springsin keskustasta. Siinä kaksi gondolihissiä (?) vievät matkustajia kuumalta aavikolta vuorille kahden ja puolen kilometrin korkeuteen ja takaisin.



Ala- ja yläasema. Lämpötilaero on yleensä yli 20 astetta, joten talvisin ylhäällä sataa monestikin lunta samaan aikaan kun alhaalla on helle. Nyt alhaalla oli reilu 30 astetta ja ylhäällä 12, mutta aurinko lämmitti silti ylhäälläkin mukavasti.


Näkymä ylhäältä (klikkaamalla suuremmaksi).


Palm Springs.



Tramwayn huipulla avautuu San Jacinto State Park, josta löytyi vielä näin kesän kynnykselläkin lunta. Maisemat vaihtuvatkin huimasti karusta aavikosta melkein kuin suomalaiseksi metsäksi. Puisto on suosittu vaeltelu-, kiipeily ja leiriytymiskohde. Polkuja on yhteensä yli 50 mailia! Lisäksi talvisaikaan puiston aktiviteettihin kuuluvat mm. murtomaahiihto ja lumisota. Kävimme muutaman mailin lenkillä jonka jälkeen maistui lounas huipun näköalaravintolassa.

Palm Springs

Kun kesä ei oikein tuntunut tulevan Sunnyvaleen niin suuntasimme reilun viikonlopun reissulle Palm Springsiin. Palm Springs on melko tunnettu turistikohde Kalifornian sisämaassa, suunnilleen Los Angelesin ja San Diegon puolivälissä. Itse Palm Springsin kaupunki on asukasluvultaan pieni, mutta suuremmalla "Inland Empiren" alueella on yli 4 miljoonaa asukasta.



Palm Springsin keskuskatua. Alemmassa kuvassa roskis, joka pakkasi roskia tiiviimmäksi aurinkokennon voimalla. Heh. Keskellä päivää keskusta on näin alkukesästä melko hiljainen, mutta lämpötilan laskiessa siedettäviin lukemiin alkaa katukin vilkastua. Palm Springsin sesonkihan on talvella, koska kesäkuukausina (kesä-syyskuu) lämpötila on päivisin 35-40 astetta. Kuumimpina päivinä ollaan jopa lähempänä viittäkymmentä. Vielä reissuvinkkinä muutama ehdottomasti suositeltava ruokapaikka pääkadun varrelta: jenkkiruokaa tarjoileva Kaiser grille, italialainen Kalura ja oma suosikkimme Trio. Lisää juttuja itse Palm Springsistä myöhemmin, mutta ensin matkan kohokohtaan eli majapaikkaamme The Willowsiin.

The Willows ei ole hotelli vaan "majatalo" ihan Palm Springsin keskustassa, mutta kuitenkin omalla rauhallisella paikallaan vuoren juurella. Mitään eteisaulaa tai vastaanottotiskiä ei ole, vaan vieraat kirjataan sisään omassa huoneessaan. Yksilöllisiä huoneita on yhteensä vain kahdeksan kappaletta ja muutkin tilat on mitoitettu sen mukaan.


Meidän vuokra-auto. Siis kuvassa oikealla.

Rauhallinen allasalue ja talon ympäri kiemurtelevia polkuja.



Polkuja pitkin pääsi nousemaan hieman korkeammalle O'Donnell Housen pihalle, josta näki hienosti koko Palm Springsin.

Huone oli melko pieni mutta sisustukseltaan ja yleiseltä laadultaan huippuluokkaa. Kuvassa hienommista hotelleista tuttu "turndown service", eli sängyn "avauspalvelu". Huoneissa oli onnistuttu säilyttämään perinteinen ja tunnelmallinen tyyli. Esimerkiksi yksi huoneista on nimetty Einsteinin puutarhaksi, sillä itse irvistelijä on ilmeisesti yöpynyt siellä useammankin kerran.


Yläkerran parveke/patio johon tarjoiltiin alkuillasta pientä naposteltavaa, tai siis hienommin sanottuna hors d'œuvreja. No nämä pikku herkkupalat olivat niin hyviä että päivällisen kanssa teki joka ilta tiukkaa, mutta onneksi saimme mukaan Willowsin keittokirjan joten niitä voi nyt värkkäillä kotonakin iltapalaksi.

Keittokirjasta löytyvät myös aamupalojen reseptit. Kolmen ruokalajin aamupala tarjoiltiin yksityisesti oman huoneen puutarhaan tai mahtavaan ruokailutilaan, jossa saattoi seurata lintujen aamupesuja viereisessä vesiputouksessa.. Kokonaisuutena voisi sanoa että aamupala oli täysi vastakohta isojen hotellien buffet-aamiaiselle.

The Willowsia voi suositella kaikin puolin eikä vähiten palvelun ansiosta. Välillä mietimmekin onko majataloon piilotettu kameroita, sillä niin hyvin henkilökunta hiipi aina tarvittaessa paikalle. The Willows oli mahtava paikka ja koko loman olisi voinut helposti viettää siellä.

Reeniä

Saatiin vaihteeksi kameramies mukaan agility reeneihin. Tässä muutama kuva Masin vauhdista.

Me ei vielä kisata mut kovasti reenataa kohti kesän mahdollisia kisoja tai ainakin kisaharjoituksia. Pientä hiomista vaatii vielä kepit ja keinu sekä ohjauspuoli, muutoin ollaan jo aika hyvässä vireessä.
Masi on mini- kokoinen koira ja hyppää täläkäisiä 8 tuuman esteitä. Toki korkeammistakin esteistä pääsisi mut korkeus ei ratkaise mitään kun se on se säkäkorkeus, joka määrittää esteiden korkeuden.

Helppo homma, pelkkä hyppy ja maavaraa löytyy esteen ja Masin mahan välistä mukavasti.

"Mihin sen mamma nyt on menossa?" Tiukka suunnan muutos hypyn jälkeen.

Pöytä, pitäis olla makuulla. Masi on jo ponkaisemassa kohti uusia haasteita. 

Näin suoriudutaan pelottavasta keinusta häntä pystyssä. JEI!

Dog walk, heleppoa ku heinän teko.