Yosemite, osa 2

Glacier Point on lähes Yosemiten keskellä sijaitseva näköalapaikka. Sinne pääsee nousemaan Yosemiten laaksosta vajaan 8km reittiä pitkin, tosin nousussa on oikeasti tekemistä ja varsinkin talvella olosuhteet voivat olla haastavat. Sinne menevä mutkitteleva vuoristotiekin on talvisin suljettu, joten ainoa vaihtoehto on patikoida tai hiihtää..

Kulunut sanonta "Kuva ei tee oikeutta..." pitää tässä tapauksessa täysin paikkansa. Glacier Pointilta avautumat maisemat olivat aivan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-t! Seuraavassa muutamia räpsyjä:


(kuva klikkaamalla isommaksi)


Half Dome ja Nevada Falls.

Yosemite Falls, Pohjois-Amerikan korkein ja maailman kuudenneksi korkein vesiputous.

Yosemite Valley.


Yksi kymmenistä vesiputouksista. Osalla putouksista on hauskat ja kuvaavat nimet: Horsetail, Bridalveil, Staircase..


Kiipeilijöiden suosikki El Capitan.

Yosemite, osa 1

Vietimme pitkän viikonlopun Yosemiten kansallispuistossa, noin neljän tunnin ajomatkan päässä Bay Arealta. Yosemite on osa Sierra Nevadan vuoristoa ja on tunnettu erikoisista graniittikallioistaan, jäätiköistä sekä Sequoia -punapuista. Puisto on hulvattoman kokoinen eikä muutamassa päivässä ehdi tutustumaan kuin pieneen osaan siitä. Puhumattakaan siitä että puisto muuttuu hyvinkin erilaiseksi vuodenaikojen mukaan.

Tilastoja wikipediasta: yli 1300 neliökilometriä, tuhansia järviä, 1300 km vaellusreittejä ja 560km teitä. Puistossa on vuosittain miljoonia kävijöitä, mutta kävijöiden määrää ja esim. majoitusta itse puiston sisällä säädellään tiukasti. Mökki tai leiripaikka onkin hyvä varata kuukausia etukäteen ja kuulimmepa että sesonkiaikaan puiston portit pistetään kiinni niin ettei sisään oteta kerrallaan kuin tietty määrä vierailijoita.




Olimme liikkeellä vajaan 10 hengen suomalais-ranskalais-argentiinalaisella porukalla ja saimme hyvällä tuurilla mukavan mökin puiston eteläosasta, Wawonan alueelta. Kuvissa näkymiä mökin läheltä lyhyeltä "Swinging Bridge loopilta".

Joshua Tree

Joshua Treen kansallispuisto on iiiso "aavikkopuisto" Palm Springsin lähellä. Alue on valtava ja siellä liikutaankin pääosin autolla. Vaeltelureittejä on kymmeniä kilometrejä ja niiden lisäksi puisto on kiipeilijöiden suosiossa.. Puisto viettää tänä vuonna 75-vuotispäiväänsä.

Sisäänkäynti Joshua Treen kohdalta. Kuvassa myös jukka-palmu joita koko puisto oli aivan täynnä. Kyltin mukaan ilmanlaatu on hyvä ja tulipalovaara kohtalainen. Eikun menoksi.

Karua on.

Puistoa palmuineen. Lämmintä oli reilu 30 astetta, joten lumihuippuiset vuoret eivät oikein sopineet kuvaan.

Reitit olivat pääosin hyvin merkittyjä (kaikkialla ei tietenkään ollut tällaisia polkuja), mutta onnistuimme silti kerran melkein eksymään.. Maisemat kun tuppaavat olevaan melko samanlaiset ja kunnon maamerkit ovat harvassa.


Barker Dam ja kaktuksia.


Aavikon asukki. Näitä veijareita näkyi Palm Springsissäkin.




Kuvaviestejä vuosien takaa.



Suora tie 29 Palmsiin. Huom. pyöräkaista oikealla.. aika hyvin rullaisi alas asti.



Tässä ollaan jo paluumatkalla Palm Springsiin. Tuhansia rupeleita osana San Gorgonio Passin tuulifarmia.


Vielä vähän ennen Palm Springsiä jouduimme keskelle pientä hiekkamyrskyä..