Keskuspuisto

Bostonin keskustassa on kaksi erillistä puistoa: Boston Common ja Boston Public Garden. Niiden yhteydessä on myös todella kätevä maanalainen parkkihalli, ellei sitten tykkää harhailla Bostonin keskustan pahamaineisessa (?) liikenteessä etsien vapaata paikkaa. Oulun kallioparkista en nyt sitten tiedä onko se ihan yhtä tarpeellinen.

Public gardenin "joutsenveneet" ja Washingtonin patsas. Joutsenveneet ovat polkuveneitä mutta heh, vain opas joutuu polkemaan. Muuten puutarhassa oli kukkia ja semmoista, mutta yksi mainitsemisen arvoinen asia on sympaattinen ankkapatsas, "Make Way for Ducklings".

  

Boston Common on maan vanhin puisto (1634?) ja mm. "The Freedom Trailin" lähtöpaikka. Freedom Trail on muutaman mailin pituinen nähtävyys jonka varrelta löytyvät USAn itsenäisyyden kannalta tärkeimmät nähtävyydet. Siitä ehkä myöhemmin lisää.


Commonin puolella nurmikolle pääsee vapaasti pyörimään ja se olikin aivan ykköspaikka koirille. Koirien lisäksi puistossa on mm. pieni vesipuisto ja karuselli. Suomen Tivoli jäi meiltä Oulussa väliin, mutta nyt Eetukin pääsi karusellin kyytiin. Jee!

Ruokaa ruokaa

Tähän väliin hieman ruokajuttuja. Ei kuitenkaan mitään gurmeeta vaan ihan perusmättöjä. Kotikokkailu on jäänyt vähemmälle sillä väliaikaisasunnossamme (tai mikä huoneistohotelli tämä nyt onkaan) saa ihan kelvollista aamupalaa, jonka lisäksi maanantaista torstaihin tarjotaan sellainen 'kevyt päivällinen'.

Ruokakaupat ovat sitä samaa kuin Kaliforniassa. Whole Foods, Trader Joe ja Costco löytyvät, mutta Safewayn tilalla on Shaw's ja Market Basket. Hauskasti esim. maito on kuitenkin ihan eri merkkiä.

 Lounas kunnon vanhan ajan dinerista. Ja yhdelle hengelle. Ei nyt kuitenkaan ihan joka päivä..

Eetun hammaspullat. "Kahvia" ja donitsinreikäherkkuja. Starbucks on täällä vähän harvinaisempi tai siis vähemmän yleinen, mutta Dunkin' Donutseja on joka korttelissa.

"Kotiruokaa", tai siis take-outia. Ruoka tilataan joko netistä tai soittamalla ja haetaan kätevästi nousematta autosta drive-in tyyliin ("curbside pickup"). Perusvarmojen Outback Steakhousen ja TGI Fridaysin lisäksi muutama uusi ketju on yllättänyt positiivisesti: Not Your Average Joe's ja LongHorn Steakhouse.

Key lime pie. Tätä tarjotaan joka paikassa. En ole varma, mutta taitaa olla enemmän itärannikon herkkuja..

 Parasta pizzaa ikinä: Pizzeria Villafranca. Lätynpyörittäjinä aitoja italialaisia.

In-N-Outia täältä ei löydy, mutta sille on löytynyt pari hyvää korviketta: b.good ja Five Guys. Ensimmäisessä kuvassa b.goodin seinällä näkyy kenen lehmistä on sinä päivänä tehty pihvit ja kuka on toimittanut perunat ranskalaisiin. "Food made by people not factories " - siis lähiruokaa vähän suuremmalla todennäköisyydellä kuin nimettömät pihvit. Toisessa kuvassa Five Guysin juustohampurilainen. Ainakin täytteitä saa valita riittävästi ("joo otan vielä tota ja tota ja ..").

Itärannikon ilmoja

Blogin uudelleenkäynnistely on ollut melko hidasta mutta aloitetaan nyt helpolla eli puhumalla säistä. Alkukesä Suomessa oli ihan mukava, ei liian kylmä tai sateinen ja samalla sopivan lämmin. Masikin tykkäsi.

Kuitenkin kun laskeuduimme Bostoniin illalla 20. kesäkuuta tuntui kuin olisi tullut keskelle tropiikkia tai vaikka helteiseen epsanijaan. Oli jo pimeää mutta ilma oli kosteaa ja lämpötila taisi olla reilusti yli kolmenkymmenen. Siitä lähtien täällä ja koko USAssa onkin ollut ennätyslämmintä ja nyt kolmisen viikkoa myöhemmin ulkona on edelleen paahtavat 30 astetta, kosteusprosentin ollessa mukavan saunan luokkaa. Säätiedotuksessa kuvataankin ilmaa osuvasti tahmaiseksi (sticky).

Saapa nähdä mitä Bostonin syksy ja talvi tuo tullessaan. Lunta pitäisi ainakin olla luvassa sillä asunnon metsästyksessä on tullut huomattua että kaikilla on oma henkilöauton kokoinen lumilinko ihan parin metrin ajotietä varten. Tai sitten Kolaus ei ole se juttu täällä.