Puiston sisäänkäynnillä varoitellaan punkeista, myrkyllisistä kasveista, kalkkarokäärmeistä ja puumista (Mountain Lion?). Hyvältä vaikuttaa, eikun sekaan vaan!
Heti reitille pääsyn jälkeen selvisi että nyt ei tallustellakaan ihan tasaista reittiä. Ylämäki oli sen verran jyrkkä että maastopyöräilijöillä oli melkoisia vaikeuksia päästä eteenpäin, alamäkeen meno oli tietysti hieman rivakampaa..
Alkuosa reitistä kulki hieman leveämmällä polulla. Lenkkeilijöiden, koiranulkoiluttajien ja maastopyöräilijöiden lisäksi reitti tuntui olevan hevosharrastajien suosiossa. Masi oli aluksi vähän ihmeissään kun vastaan tuli pari hevosta taluttajineen, mutta ohitus meni hienosti.. kukaan ei pillastunut.
Ajelut näillä autoilla eivät ole tainneet mennä ihan nappiin?
Reilun tunnin nousun jälkeen taukopaikalta oli mukavat näköalat.
Tauon jälkeenkin nousu jatkui.
Vuoren toisella puolella puiden välistä näkyi hieman eteläistä San Josea.
Masikin pysähtyi välillä ihmettelemään maisemia.
Koko Almaden Quicksilver -puisto on vanhaa kaivosaluetta. Reittien varrelta löytyy vanhoja kaivos- ja asuinrakennuksia sekä hylättyjä kaivoksia. Alueella on myös erilaisia muistomerkkejä ja museoita.
Jälkimmäinen osa reissusta sujui melko joutuisasti. Liekö jyrkällä alamäellä mitään tekemistä asian kanssa. Viimeisestä kuvasta sitä ei näy kovin selvästi, mutta alamäki oli todellakin jyrkkä, jopa niin että menoa piti tosissaan hidastella.. Kartan mukaan matkaa kertyi vajaa 7 mailia, mikä tuntui ihan sopivalta tutustumisreissulta tähän hieman erilaiseen puistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti