Kalenteri on vierähtänyt jo huhtikuulle ja ilmat täällä ovat olleet epävakaat syksystä saakka. Välillä sataa paljon ja välillä Kalifornia näyttää sitä kuuluisaa lämpöään.
Hai-saappaille on ollut käyttöä Masin kanssa ulkoillessa!
Sateiden ansiosta puut ja pensaat ovat alkaneet vihertää ja kaikkialla on paljon kukkia. Tämä tietenkin tarkoittaa siitepölykauden alkua, johon en osannut varautua ajoissa. Sain allergisen, ikävän nuhan, jota koetin ensin hoitaa tavallisilla allergialääkkeillä. Nuha äityi kuitenkin niin pahaksi, että minun piti ottaa ensikontakti paikalliseen sairaanhoitojärjestelmään (olimme jo aiemmin päätyneet muutamasta vaihtoehdosta
Kaiseriin).
Kun soitin ensimmäisen kerran lääkäriasemalle, sain kuunnella pitkät pätkät nauhoitetta ja painelin nappeja ohjeiden mukaan kunnes sain oikean ihmisen langan toiseen päähän. Hän neuvoi soittamaan seuraavana aamuna uudelleen, koska hän pystyi tarjoamaan minulle vain perjantaille aikaa omalle lääkärilleni.
Soitin seuraavana aamuna uudelleen ja saman nauhoitteen kuuneltuani ja näpyteltyäni erinäiset numerosarjat sain taas ihmisen viimein vastaamaan minulle. Omalla lääkärilläni ei ollut vapaita aikoja torstaille, joten sovimme että minulle soitetaan lääkäriasemalta ja tarjotaan aikaa torstaille. Soitostani oli kulunut reilu tunti, kun hoitaja soitti ja pääsinkin tuosta soitosta heti tunnin sisällä lääkäriin.
Itse lääkäriasema/ sairaala on noin viiden minuutin ajomatkan päässä ja sinne oli helppo osata. Sairaalarakennusta ympäröi suuri parkkipaikka, sinne auton laitettuani marssin ensimmäisestä ovesta sisään ja kysyin aulassa olevalta henkilöltä mistä löydän oikeaan paikkaan. Yllättäen ei tarvinnutkaan mennä kuin hissillä toiseen kerrokseen ja olin oikeassa odotusaulassa. Olin varautunut pitempään haahuiluun sairaalan käytävillä OYSin tyyliin. No, ilmoittauduin aulassa ja maksoin sisäänkirjautumismaksun ja jäin odottelemaan.
Sairaanhoitaja huhuili Liinaa, joten arvelin sen tarkoittavan minua. Täällä ei osata lausua minun nimeä koskaan oikein (puhumattakaan sukunimestä) enkä sitä viitsinyt nytkään korjata. Sairaanhoitaja mittasi verenpaineeni, pulssin ja lämpötilani ja ohjasi minut lääkärin huoneeseen. Jäin sinne odottelemaan lääkäriä kun sairaanhoitaja lähti.
Lääkäri tuli huoneeseen ja kerrottuani kuinka olen koettanut hoitaa allergiaani jo viikon lääkäri tutki nopeasti poskionteloni ultralla ja antoi antibioottikuurin. Lääkäri oli ystävällinen ja kerkesi kyselemään mitä pidän Kaliforniasta. Lääkäri ohjasi minut käytävään ja näytti oven, jonka takana on apteekki.
Jonotin apteekissa ensin reseptini kanssa yhdessä jonossa. Näytettyäni reseptiäni apteekin tiskillä, sain ohjeeksi mennä istumaan siihen asti kunnes nimeni ilmestyy tiskin päällä olevalle taululle, jonka jälkeen voisin mennä seuraavaan jonoon jonottamaan lääkettäni. No, se nimi nyt sitten ilmestyi taululle ja vielä oikein ja liityin toisen jonon jatkoksi. Päästyäni taas tiskille saakka maksoin lääkkeeni ja odotin pääseväni lähtemään lääkkeineni kotiin, mutta nopea apteekin henkilökuntaan kuuluva ihminen kiikuttikin lääkkeeni kolmannelle tiskin taakse ja pyysi minut menemään "consultation" jonoon. Tämä jonotus alkoi pikku hiljaa naurattamaan, mutta marssin vielä kerran kolmannen jonon päähän. Päästyäni tiskille saakka sain kuulla, että antibiootit olisi hyvä ottaa ruuan yhteydessä ja nestettä olisi hyvä juoda lääkkeen sulamisen jouduttamiseksi paljon. Aivan kuin en olisi tuotakaan tiennyt!
Nyt viimein pääsin lähtemään takaisin kotiin. Otin ensimmäisen lääkkeen samantien ja jo muutaman tunnin kuluttua oloni alkoi parantua. Olisi ehkä kannattanut mennä hieman aikaisemmin hakemaan lääkekuuri, jotta olo ei olisi mennyt niin pahaksi. Mutta elämä taas voitti, kiitos antibioottien!
Ensiksi itse tehtyä pastaa ja itse jauhettua lampaan jauhelihaa. Kaiken kaikkiaan kokkailussa meni noin kolme tuntia: ensiksi pastataikina valmistettiin odottelemaan leipomista. Sen jälkeen tehtiin kastike jauhamalla parhaat palat lampaanlihasta ja sekoittamalla siihen mm. yrttejä, tomattikastiketta ja punaviiniä. Pastataikina rullattiin pastakoneen läpi reilut kymmenen kertaa ja saatu levy suikaloitiin pastakoneella, jonka jälkeen ohuet pastanauhat aseteltiin "kuivumaan" vähän niin kuin pyykkinarulle.. Sitten ei muuta kuin pastan keittoon ja syömään!
Kakku. Suklaapohja. Mascarpone-juusto-banaanitäyte. Suklaa-kermakuorrutus.
Ruisleipää! Taikinasta osa päätyi pakkaseen ja osasta tuli reikäleipiä ilman reikiä.
Taas lammasta, vaan tällä kertaa ei jauhettuna. Lampaanpotkat kypsyivät pienellä lämmöllä yli 8 tuntia italialaisessa "slow cookerissa", eli vähän kuin uunissa. Kaverina potkilla oli yrttejä, (valko)sipulia, tomaattia, porkkanaa ja punaviiniin tehtyä kastiketta. Lopuksi sekaan heitettiin vielä valkoisia papuja.
Lopputulos. Namm.
Lopuksi vielä vähän erilaista kokkailua, nimittäin valmispizzoja. Heh. Kuvasta ehkä näkee että pizzat ovat raakoja (!), mikä onkin Papa Murphy's ketjun idea: hyvistä raaka-aineista valmiiksi tehty pizza joka valmistetaan kuitenkin kotona. Itse pizzeriassa ei siis ollut ollenkaan uuneja vaan kaikki myytiin raakana, niin pizzat kuin kuvassakin näkyvä keksitaikina. Kuvassa oikealla perinteisempi pesto-kana ja vasemmalla "täytetty Chicago-style". Täytetyssä pizzassa oli tavallaan kaksi pizzaa päällekkäin, joten siitä riitti ihan mukavasti vielä seuraavalle päivällekin. No, tulipa tämäkin erikoisuus kokeiltua ja voikin sanoa että toimii!
Aurinkoista Oulujoen rantaa.
Hurjat kinokset Linnanmaalla.
