New York

Kirjoitetaan näin jälkikäteen vielä pikaisesti yksi juttu vuodelle 2012. Kävimme vuoden lopussa muutaman päivän pikareissulla New Yorkissa. Autolla reissussa menee kolmesta neljään tuntia, nyt osuimme pieniin ruuhkiin molempiin suuntiin.

 

Grand Central, Juna- ja metroasema Manhattanin keskellä. Jos New Yorkiin saapuu junalla niin hyvin suurella todennäköisyydellä reitti kulkee Grand Centralin kautta. Takana ulkonäöltään muista pilvenpiirtäjistä helposti erottuva Chrysler Building.

Times Squaren nurkka (1501 Broadway) illalla ..

 

..ja sateisena päivänä. Kauppoja, ravintoita, valomainoksia ja tv-sarjojen/uutisten/yms (mm. Good Morning America) kuvauksia. Kaupat ovat pääosin suurten ketjujen turisteille suunnattuja "erikoisversioita".

Parin korttelin päässä Times Squarelta, Radio City Music Hall. Sen takana Rockefeller Center jossa näin holiday seasonin aikaan oli mm. älyttömän iso joulukuusi ja pieni luistelurata.


Oikealla näkyy osa "Maailman Suurimmasta Kaupasta", eli Macy's Herald Square. Kauppa oli ihan hieno mutta eipä muuten mitenkään erityinen, parempiakin shoppailukohteita New Yorkista löytyy. Kun kellarista piti päästä kahdeksanteen kerrokseen, pääsimme tutustumaan Macy'sin yli sata vuotta vanhoihin puisiin hisseihin joita voisi kuvailla sanoin "hitaasti ja varmasti".

Näkymä Empire State Buildingista pohjoiseen (klikkaamalla isommaksi).  Empire State Building on ollut aikoinaan yli 40 vuoden ajan maailman korkein rakennus. Se rakentamista USAn lamavuosien (1929) jälkeen on hauska kuvitella ja melko harva sen kokoluokan projekti valmistuu nopeammin ja halvemmalla kuin oli suunniteltu.

Mikäli haluat olla yksi yli 110 miljoonasta rakennuksessa vierailleesta turistista, kannattaa varautua hieman etukäteen sillä näköalatasanteelle päästäkseen täytyy jonottaa viidessä eri jonossa: talon ulkopuolella, sisällä aulan hissijonossa, lippujonossa, hissijonossa 80.kerrokseen ja hissijonossa 80->86. kerrokseen. Jälkimmäisen jonon tosin voi ohittaa reippailemalla portaita pitkin. Turistit pääsevät siis 86. kerrokseen ja jos näköalat eivät ole riittävät, pienellä lisähinnalla 102. kerrokseen.

King Kongista ei näkynyt karvaakaan.

Näkymiä lounaaseen.

 Maisema suoraan länteen. Macy's alhaalla oikealla.

Näkymä kaakkoon päin. JFK:n lentokenttä on suunnilleen kuvan vasemmassa reunassa.

Talveen varautumista

No niin, vaikka lämpötila onkin palannut plussan puolelle, olemme nyt paikalliseen tapaan täydellisen valmistautuneita talveen. Talviunille ei sentään tarvinnut mennä, mutta kun sisätiloissa viima kävi vähän liian suureksi kävin hakemassa Home Depotista vähän tarvikkeita..

Ensiksi suurimmat ikkunat päällystetään ulkopuolelta kuvassa näkyvällä elmukelmun tapaisella virityksellä. Toivottavasti teippi on myrskyn- ja hurrikaaninkestävää.. Seuraavaksi isoimmat raot ikkunoissa ja ovissa (joita tosiaankin riittää) teipataan umpeen. Tämän jälkeen teippivirittelyä jatketaan sisäpuolella, jossa kelmun saa kätevästi tasoiteltua hiustenkuivaajalla. Sitten oviin asennetaan tällaiset eristeet jotta parin sentin "ilmaraot" saadaan tukittua. Lopuksi on vielä hyvä käydä ostamassa energiansäästöverhot, joita ilmeisesti pidetään ikkunoiden edessä yötä päivää kun pakkanen yllättää. Kätevää, eikö vaan?

Ja lunta!

Juuri kun pääsin sanomasta pakkasista, eilen iltapäivällä alkoi sadella lunta! Sadetta jatkui koko illan ja lunta kertyi pari senttiä .. lämpötila on kuitenkin tänään jo plussan puolella ja vettä satelee, joten kovin kauaa ei maa ehtinyt olemaan valkoisena. Tällaisen pienen lumisateen vuoksi osa kouluista oli tänään kiinni tai aloitti päivänsä muutaman tunnin myöhemmin.

Pakkasta!

Talven ensimmäisen pakkasyön jäljet.

Talossamme (kaasu)lämmitys pöhöttää menemään mutta silti sisällä on vähän viileää. Ilmastointihan talossa on hoidettu niin että ovien ja ikkunoiden karmien väliin on jätetty sellaiset sopivat raot että ilma pääsee vaihtumaan.. saapa nähdä millainen vinkka kämpässä käy isommilla pakkasilla. Paikallisessa K-Raudassa (Home Depot) on toki saatavilla vaikka minkälaista pikakorjausta ikkunoiden vetoisuuteen, aina perusteippauksista ihmeellisiin muovikalvovirityksiin. Ihan älytöntä ettei monen sadan tuhannen taloihin osata tai haluta tehdä kunnon eristystä vaikka talvi tulee melko varmasti joka vuosi. On turha haaveilla sellaisista hienouksista kuten lattialämmitys, mutta voisi olla aika kova sana tuoda paikallisille markkinoille ihan normaalit, nykyaikaisesti tiivistetyt kaksinkertaiset ikkunat.

On se tämäkin

Kaliforniassa pari kohtuullista maanjäristystä jäivät hyvin mieleen ja viime viikolla olikin melkoinen yllätys kun illalla tuntui taas ihan kuin iso rekka olisi mennyt vierestä ohi.. Eikun hetkinen, voisiko kyseessä olla maanjäristys? Kyllä vaan, Mainessa oli 4.0:n järistys joka tuntui hyvin täällä Bostonissa asti. Onneksi täällä tilanne maanjäristysten suhteen on kuitenkin täysin erilainen, sillä isompaa järistystä ei ole odotettavissa eikä siihen tarvitse varautua.

Täällä hurrikaanit ovat yksi jokavuotinen puheenaihe. Tämän vuoden ensimmäinen hurrikaani on nimetty Sandyksi. Nyt sunnuntaina näyttää että se puhisee New Yorkin yli ja vaikutukset täällä jäävät trooppisen myrskyn tasolle. Myrskystä on kuitenkin tulossa melko kova sillä ainakin muutamat koulut ovat jo ilmoittaneet olevansa kiinni maanantaina. Täytynee siis hamstrata vähän tarvikkeita jos vaikka sähköt sattuvat katkeamaan pidemmäksi aikaa..

Edit: Sandysta näyttää tulevan melko iso puhuri. Massachusetts ei ole edes sen kulkureitillä ja silti kaikki koulut ja työpaikat ovat tänään maanantaina kiinni. Juuri tulleen viestin mukaan toimisto on keskiviikkoon saakka suljettuna.. Nyt maanantai-iltapäivänä täällä Lexingtonissa tuuli on sellaisen kovan syysmyrskyn tasoa, kovimpien tuulten pitäisi ajoittua tälle illalle. Sandyn etenemistä voi seurata esim. täältä (google) ja täältä (Bostonin paikallisuutiset).

Edit 2: Sandy meni täällä ohi säikähdyksellä, meillä ei edes sähköt katkenneet .. tosin muutamalla työkaverilla sähköt olivat poikki kolmekin päivää. Kuten uutisista on varmaan näkynyt, teki Sandy melkoista jälkeä mm. New Yorkin ja Washingtonin suunnalla. Toivottavasti Katrinan jälkeisistä sähellyksistä on opittu jotain ja apua saadaan paikalle nopeammin.

Cape Cod

Kävimme pari viikkoa sitten Cape Codissa pidennetyllä viikonloppulomalla. Cape Cod kääntyy suoraan
Turskaniemeksi, mutta nimestä huolimatta se on yksi suosituimmista turistikohteista USAn itärannikolla. Cape Codista pääsee myös veneillä tai lautoilla kahteen läheiseen saareen: Martha's Vineyardiin ja Nantucketiin.

Cape Cod on täynnä pikkukaupunkeja, nämä kuvat ovat voileivästä eli Sandwichin kaupungista. Kaupungit eivät ole aivan mitä tahansa pikkukyliä, vaan turistien rahoja vaanivat lomamökkien ja asuntojen kauppaajien lisäksi kymmenet antiikkikaupat ja galleriat. Ja niitä on paljon. Näitä kulttuurin helmiä oli todellakin vieri vieressä, jopa tiheämmässä kuin Bostonissa on Dunkin' Donutseja.

Lasihommia Pairpointissa, joka väittää olevansa USAn vanhin lasipaja. Myymälän lisäksi paikassa pääsi kierrokselle katsomaan tarkemmin miten värikkäät lautaset, kupit ja tiesmitkä valmistuvat. Tarkkaa hommaa..

Yksi mielenkiintoinen pysäkki oli Marconi station, josta lähetettiin vuonna 1903 ensimmäinen viesti Atlantin yli. On hauskaa kuvitella kuinka hurja juttu vastauksen saaminen tuohon sähkötettyyn viestiin on ollut. Osattiinkohan silloin kuvitella että sadan vuoden päästä saa nappia painamalla videoyhteyden toiselle puolelle maapalloa?

Cape Cod on täynnä pieniä ja vähän isompia ravintoloita jotka tarjoilevat oikeasti tuoreita merenelaviä. Rapuja, kampa- ja sinisimpukoita, katkarapuja sekä tietysti hummereita. Hummereiden syöminen on aiemmin rajoittunut vain niiden pyrstöihin/häntiin, joten kun vuokramökin keittiösta löytyi epäilyttävän iso kattila, päätimme kokeilla miten moisen naksuttelijan kokkaus onnistuu.

Muutama soitto lähimarketteihin ei tuottanut tulosta, mutta huomasimme sattumalta ylimmässä kuvassa näkyvän pienen "kalamarketin" ja siellähan niita hummereita oli! Eipä muuta kuin kassi täyteen eläviä ja kuminauhalla sidottuja herkkuja. Hummerin valmistus oli tosi helppoa eika siinä voi oikeastaan mennä pieleen, ellei sitten rävellä kuumaa vettä ympariinsä tai keitä saksiniekkaa liian kypsaksi. Sopivilla työkaluilla kovan kuoren sai helposti rikki ja eikun syömaan! Herkkua. Koko porukasta tulikin lobsteri-faneja kertaheitolla.

Provincetown on Cape Codin kärjessä sijaitseva kaupunki, täynnä aiemmin mainittuja gallerioita ja antiikkikauppoja.. Sinne pääsee Bostonista nopeammin myös veneellä tai lautalla ellei koko niemen ympäri ajelu kiinnosta. Hauskana erikoisuutena kaupungin kirjastoon on jemmattu iso purjevene, Rose Dorothea. Reilu 20 metristä venettä rakennettiin 11 vuotta kunnianosoituksena Provincetownin kalastajille ja alueen laivanrakentajille. Tosin paikka on vähän erikoinen, en nimittäin nähnyt tarpeeksi suurta ovea niin että veneen saisi halutessaan ulos..

Truron viinitila. Provincetownista palatessamme ajoimme tähän turistiansaan ja vaikka maistelukierroksen viinit eivät olleetkaan mitään erikoisia, oli itse tila oikein mukava pysähtymispaikka.

Cape Cod Canal, kauempana näkyvä Bourne Bridge on silta jota pitkin Cape Codiin ajetaan. Etualalla on hauska nostettava rautatiesilta ja satuimme sopivasti paikalle kun sen ali puksutteli vähän isompi paatti.

Tässä osa Cape Cod -viikonlopun kuvista ja tunnelmista.. muita mainitsemisen arvoisia paikkoja ovat mm. Chathamin pikkukaupunki Cape Codin kaakkoisnurkassa sekä eläintarha-akvaario ZooQuarium.

B-B-Q

Lester's bbq on mukava, perinteinen syömälä (ei kasvissyöjille) tässä lähistöllä. Ravintolaksi sitä ei voi kutsua, mutta kuten kuvista näkyy paikka voisi helposti olla sanakirjassa sanojen 'Diner' ja 'BBQ' -kohdalla.

Syksy tulee

Syksy tulee. Viikonloppuna oli vielä lämmintä, taisi olla ihan helteen puolella, mutta tämä viikko on alkanut sateisissa ja viileissä merkeissä. Kuten kuvista näkyy täälläkin puut ovat saaneet ihan kivasti väriä. Pihallamme on muutama pieni lehtipuu joista tippuu vähän haravoitavaa - olisiko vapaaehtoisia pihatalkoisiin?

I am sailing

Olin taas reilu viikko sitten harjoittelemassa purjehtimisen perusteita. Kuten kuvista näkyy aallot ja tuuli olivat hurjat, mutta eipä muuta kuin vene lähtökuntoon ja ulos satamasta. Seilailin satamasta reilun vartin matkan Charles Riveriä Bostonin keskustan kohdalle, ylemmässä kuvassa näkyy mm. Prudential Tower.

Noin tunnin jälkeen lähdin takaisin satamaa päin, jolloin purjeveneen 'ominaisuudet' tulivat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tutuksi. Tuulen suuta oli nimittäin täysin satamasta pois päin ja koska veneellä ei voi purjehtia suoraan tuulta vasten (miten se muka toimisi?), piti koko paluumatka kiemurrella kohti satamaa. Nämä Mercuryt, kuten useimmat nykyaikaiset purjeveneet, pystyvät purjehtimaan maksimissaan n.45 asteen kulmassa tuulta päin. Jos kulma menee sitä pienemmäksi purje alkaa "lepattaa" ja vauhti pysähtyy.. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että vartin menomatkaan verrattuna paluumatkassa kului lähes kaksi tuntia (tekniikassa voi toki olla pienen pientä hiomista). No, reissu oli kuitenkin hyvää harjoitusta ja varsinkin tuulta päin tehtäviä käännöksiä tuli harjoiteltua ihan urakalla. Kyllä se paatti kääntyy kun ottaa vaan tarpeeksi vauhtia ..

Imaginaerum

Suomalainen laulu-ja soitinyhtye Nightwish esiintyi eilen Worcesterissa (tai kuten paikka täällä lausutaan: 'wuusta') osana uusimman levyn mukaan nimettyä Imaginaerum -kiertuetta. Esiintymispaikkana oli vanhasta teatterista keikkapaikaksi hauskasti muutettu Palladium.

 

Keikan alussa vähän ihmetytti että mitenkäs tämä intro kuullostaa jotenkin tutulta.. kunnes parin tahdin jälkeen välähti. Tässä video samanlaisesta aloituksesta. Bändin mukana oli myös kuudes jäsen joka soitti jotain säkkipillin tapaista. Liekkö sama kaveri joka vinguttelee myös uudella levyllä. Nightwishin omalaatuinen tyyli osui ja upposi, ainoa harmituksen aihe tuli siitä että Suomen lippu ei tullut mukaan ..

Edit: Jahas, pari viikkoa tämän keikan jälkeen Nightwish ilmoittikin yllättäen laulajan vaihdoksesta. Tuuraajaa näkee mm. 10. marraskuuta Hartwall areenalla.

Tuulen viemää

Community Boating (CBI) on kaikille avoin "veneseura" joka on vuodesta 1946 pyörittänyt kaikenlaista veneilyä Bostonin läpi kulkevassa Charles Riverissä. Yhtenä seuran tavoitteista on ollut antaa kaikille mahdollisuus (purje)veneilyyn, eli siis tarjota koulutusta sekä veneiden ja varusteiden vuokrausta kohtuullisella hinnalla. Nykyisin Community Boating on näkyvä osa Bostonia ja sillä on oma toimistorakennus, koulutustiloja ja melkoinen määrä erilaisia pieniä purjeveneitä.

Ihan suoriltaan purjeveneen kyytiin ei pääse muuten kuin matkustajana. Eipä siis muuta kuin koulun penkille. Koulutus alkaa tutustumisella josta siirrytään "rigging" koulutukseen ja testiin. Rigging tarkoittaa veneen valmistamista ajokuntoon, eli kölin, peräsimen ja purjeen/purjeiden laittamista paikoilleen. Tässä vaiheessa tuntui että oli tullut ensimmäistä kertaa englannin alkeiskurssille sillä omituisia sanoja ja lauseita tuli sitä vaihtia ettei sanakirjastakaan olisi ollut mitään apua - esim: "main halyard", "grommet", "cleat", "jib" sekä tietysti "verge of a luff". Mikähän siinä on että veneilyssä(kin) on pitänyt kehittää oma salakielensä niin että lajista mitään tietämättömien on mahdollisimman hankalaa ymmärtää mistä puhutaan. Jonkin ajan päästä uudet sanat alkoivat kuitenki löytää paikkansa ja useimmille löytyi ihan hyvä selityskin..


Seuraava vaihe oli "shore school", joka tarkoitti parin tunnin opetusta purjeveneilyn perusteista. Mitä merkitystä tuulen suunnalla on? Mitä vipuja pitää vääntää että paatin saa kääntymään tuuleen päin? Milloin on vaarana saada puomista päähänsä? Ja tietysti mitä kannattaa tehdä kun vene lopulta kellahtaa ympäri? CBI:n sivuilta löytyy hyvä yhteenveto teoriasta.

 

Riggingin ja shore schoolin perille menoa testataan kahdella testillä. Ensimmäinen on rigging test, jossa täytyy käytännössä näyttää että rigging koulutuksen opit ovat menneet perille. Toinen osa on suullinen koe jossa teoriasta ja perusteista kyseillään tärkeimmät osat. Hyväksyttyjen kokeiden jälkeen voi vapaasti käyttää kaikkia CBI:n Cape Cod Mercury purjeveneitä, mutta vain hyvässä säässä ja yhdellä purjeella. Mercuryt ovat ihan mukavan kokoisia, n. 4.5 metrisiä paatteja johon mahtuu vielä useampi kyytiläinen.. tosin "peruskortilla" ei matkustajia vielä saa ottaa mukaan, vaan siihen vaaditaan ns. Helmsman testin suorittaminen.

Kävin Rigging classin aiemmin tällä viikolla ja tänään vuorossa oli shore school sekä aiemmin mainitut liittyvät testit. Testit menivät läpi vaikka muutama "pikku juttu" unohtuikin.. Sää oli ensimmäiselle purjehduskerralle täydellinen: lämmin, aurinkoinen iltapäivä ja pieni tuulenvire. Eipä muuta kuin vermeet niskaan ja tuulen vietäväksi pitkin Charles Riveriä! Kuten kuvasta näkyy joella oli muitakin mutta kokeneemmat seilaajat joustivat mukavasti nähdessään hieman haparoivan paatin.. Vesillä ollaan onneksi ihan erilaisella mielellä liikkeellä kuin maantiellä. Ja eikä veneissä taida olla tööttiäkään. Seuraavaksi vuorossa on treeniä, opettelua ja harjoittelua ja Helmsman testin suorittaminen.

Horn Pond

Mukavat ulkoilukelit jatkuvat ja kävimme eilen kiertämässä Horn Pondin, joka on Woburnin kaupungissa sijaitseva lenkkeily/ulkoilu/kalastusalue. Lisäksi se on tosi näppärän matkan päässä - sinne on vain noin 10 minuutin matka taloltamme (no autolla tietysti).

Lammen ympäri kulkeva reitti on melkein koko matkalta asfaltoitu, joten mistään erämaassa samoilusta ei ole kyse. Pääreitiltä voi kuitenkin poiketa vähän sivummalle esim. Mt. Towanda "vuorelle", hiekkakuopille tai läheiselle suolle. Itse lammella voi kalastaa tai kajakoida, mutta moottoriveneillä pöristely on kielletty. Kielloista puheenollen, jos koiran erehtyy päästämään lammella hihnasta irti, napsahtaa siitä mukava $5000 sakko. Siis viiden tonnin sakko.

Matkalla törmäsimme myös joutseniin jotka kuulemma voivat olla välillä melko äkäisiä. Masikin pysyi suosiolla kauempana näistä pahamaineisista linnuista.

Välillä reitti kulki pienen metsän poikki. Kuvassa näkyvä pätkä onkin reitin syrjäisimmältä osuudelta.
Eilinen lenkkimme kesti noin tunnin ja oli ihan sopiva helteestä huolimatta, sillä reitin varrella oli useita varjoisempia paikkoja. Horn Pond osoittautuikin tosi mukavaksi alueeksi "kaupungin keskellä" ja siellä tulee varmasti vierailtua useamminkin.

House hunting

Sopivan asunnon hakeminen oli mielessä jo ennen muuttoa. Tiesimme ettei tilanne Bostonissa olisi kovinkaan paljon erilainen Kaliforniaan verrattuna, vaikka hinnat ovatkin hieman alhaisemmat. Asuntojen hinnat ovat täällä jopa alle puolet siitä mitä Bay Arealla mutta vuokra-asunnoissa ero ei ole yhtä suuri, ehkä vain noin 10-20%. Lisäksi pienenä yllätyksenä selvisi että valinnanvaraa täällä on vieläkin vähemmän ja hyvät asunnot menevät yleensä alle viikossa ilmoituksen jättämisestä.

Kaliforniassa meillä oli hyvtä "konsultti" joka avusti kaikessa muuttoon liittyvässä kuten esim. asunnon hakemisessa. Tällä kertaa ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri vaikka konsultti olikin samasta firmasta. Vaikka hän (kai) yrittikin parhaansa ei hänestä ja kiinteistönvälittäjästämme ollut hirveästi apua. No eipä siinä mitään, kyllähän sitä nyt yksi kämppä itsekin löydetään.

Kävimme katsomassa paikan päällä n. 20 eri vaihtoehtoa, kaikkea omakotitaloista pienempiin asuntoihin. Lisäksi netistä tuli varmaan selailtua parin viikon ajan joka ilta sopivia ehdokkaita. Yhteenvetona voisi sanoa että Kaliforniaan verrattuna asunnot täällä ovat vanhempia ja välimatkat pidempiä. Esimerkiksi normaalisti 20 minuutin ajomatka voi ruuhka-aikaan viedä tunnin (!).

Olimme jo päätymässä omakotitaloon Burlingtonissa lähellä työpaikkaani, mutta edellisenä päivänä ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista huomasin lupaavan yksityisen ilmoituksen talosta Lexingtonissa. Soitin vuokraajalle ja sovimme tapaamisen samalle päivälle. Kuten useimmat alueen vuokrattavat talot, tämäkin oli vanha mutta ihan kohtuullisessa kunnossa. Talossa on iso piha ja puulattiat ja tiesin jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen että tässä olisi tuleva asuntomme.

Asunnon hakemisesta on aikaa jo melkein pari kuukautta ja pääsimme muuttamaan kolmisen viikkoa sitten. Muuttokuormamme, 238 laatikkoa, tuli Suomesta kuudessa viikossa. Asumme nyt siis Lexingtonissa, josta lisää hieman myöhemmin. Alla pari iltahämärässä otettua kuvaa uudesta kämpästämme.

Sataa sataa ropisee

Viime viikolla olikin jännät paikat kun täällä satoi vettä. Ihan niin paljon että johtava-pää-meteorologi (tai joku semmoinen) päätti antaa myrsky- ja tornado-varoituksen. Jep, tornado. Se onkin semmoinen juttu että ihmisiä ohjeistetaan lukkiutumaan kellariin tai vähintäänkin ryömimään pöydän alle.

Tornado jäi kuitenkin näkemättä vaikka vettä satoikin reilusti. Kuvassa näkyvässä säätiedotuksessa sateen määräksi kerrotaan 2.55inch eli noin 6.5cm tunnissa. Enpä tiedä onko se nyt paljon vai vähän, mutta vettä kyllä riitti ihan maahan saakka.

Shoppailua

Muuton yhteydessä tulee usein kierrätettyä, heitettyä vanhoja tavaroita menemään ja myös ostettua uusia. Viime viikonloppuna olikin sopivasti 'tax-free weekend', eli koko viikonloppuna ei Massachusettsin osavaltiossa ostoksista tarvinnut maksaa 'sales taxia'. Sales tax on täällä hieman pienempi kuin Kaliforniassa, 6.25%, mutta kun verottomuus koskee kaikkea ruoasta huonekaluihin (aina $2500 asti) ovat tällaiset "tarjoukset" ihan mukavia. Alennus ei ollut niin suuri että sen vuoksi hankintoja kannattaisi pantata useita kuukausia, mutta kuitenkin ihan sopiva niin että sillä oli jotain vaikutusta. Useimmat kaupat ajoittivat vielä omat tarjouksensa tuolle viikonlopulle joten vilinää tosiaankin riitti. Milloinkahan Suomessa huomataan että verojen laskeminen voisi myös olla vaihtoehto?

Asiasta toiseen, tänään uutisoitiin myös että Netflix aloittaa Suomessa tämän vuoden lopulla. Hienoa! Hulvatonta uutisessa olivat kuitenkin MTV Median toimitusjohtajan lausunnot tyyliin "Suomen tv-tarjonta ehkä maailman paras" ja että "Suomi on kova paikka Netflixille". Videovuokraamot ovat jo luovuttaneet ja siirtyneet kauppaamaan karkkia, joten saapa nähdä miten mainostelevisio aikoo uudistaa palveluaan. Mahdollinen tekstityksen puute on ainoa asia miksi Netflix ei korvaisi täysin nykyisiä kanavapaketteja ja yle-verolla tuotettuja huippusarjoja.

Pankkikriisi

Kotimaan palvelumaksuja ihmetellessä kannattaa olla tyytyväinen että homma yleensä toimii edes jotenkin. Kaliforniassa parisen vuotta sitten avaamamme tili ja siihen liitetyt kortit olivat toki vielä hyvin toiminnassa, mutta lähin konttori sattuukin olemaan New Yorkissa joten ihan huvikseen siellä ei viitsi lähteä käymään. Lisäksi kun tässä maassa sähelletään niinkin edistyneiden maksuvälineiden kuin shekkien kanssa, ei nettipankista tai puhelinpalvelussa jonottamisesta ole monesti mitään hyötyä.

Suurempi ongelma oli kuitenkin se kun selvisi että ahkerasta luottokortin vingutuksesta huolimatta luottohistoriamme näytti edelleen nollaa. Pankki ei osannut muuta kuin päivitellä asiaa, mutta mahtavan salapoliisityöni (tai oikeastaan sattuman) vuoksi huomasin että pankkimme oli jotenkin onnistunut sähläämään tilillemme väärän sosiaaliturvatunnuksen. Oho. USAssa henkilön luottohistoria on sidottu juurikin sosiaaliturvatunnukseen. Mitä sillä luottohistorialla sitten tekee jos ei ota lainaa? No esimerkiksi puhelinta tai tv-liittymää ei kovin helposti myönnetä tällaisille hulttioille. Asian selvittyä tiedot saatiin pankin mukaan päivitettyä, mutta ilmeisesti jossain välissä tietoja täytyy vielä välittää savumerkeillä tai pullopostilla, sillä luottohistorian on kuulemma turha odotella palautuvan oikealle tasolleen ihan lähikuukausina.

Eipä siinä mitään. Työpaikan erityisen sopimuksen ansiosta saimme jo parisen viikkoa sitten avattua uuden tilin toisessa pankissa. Muuten edes pankkikortin saamiseksi tilille olisi ensin pitänyt tallentaa muutama tuhat dollaria 'pantiksi', jonka jälkeen olisi saanut luottokortin parin satasen luottorajalla ja melkein pikavippien suuruisella korolla.

Keskuspuisto

Bostonin keskustassa on kaksi erillistä puistoa: Boston Common ja Boston Public Garden. Niiden yhteydessä on myös todella kätevä maanalainen parkkihalli, ellei sitten tykkää harhailla Bostonin keskustan pahamaineisessa (?) liikenteessä etsien vapaata paikkaa. Oulun kallioparkista en nyt sitten tiedä onko se ihan yhtä tarpeellinen.

Public gardenin "joutsenveneet" ja Washingtonin patsas. Joutsenveneet ovat polkuveneitä mutta heh, vain opas joutuu polkemaan. Muuten puutarhassa oli kukkia ja semmoista, mutta yksi mainitsemisen arvoinen asia on sympaattinen ankkapatsas, "Make Way for Ducklings".

  

Boston Common on maan vanhin puisto (1634?) ja mm. "The Freedom Trailin" lähtöpaikka. Freedom Trail on muutaman mailin pituinen nähtävyys jonka varrelta löytyvät USAn itsenäisyyden kannalta tärkeimmät nähtävyydet. Siitä ehkä myöhemmin lisää.


Commonin puolella nurmikolle pääsee vapaasti pyörimään ja se olikin aivan ykköspaikka koirille. Koirien lisäksi puistossa on mm. pieni vesipuisto ja karuselli. Suomen Tivoli jäi meiltä Oulussa väliin, mutta nyt Eetukin pääsi karusellin kyytiin. Jee!