Kotimaan palvelumaksuja ihmetellessä kannattaa olla tyytyväinen että homma yleensä toimii edes jotenkin. Kaliforniassa parisen vuotta sitten avaamamme tili ja siihen liitetyt kortit olivat toki vielä hyvin toiminnassa, mutta lähin konttori sattuukin olemaan New Yorkissa joten ihan huvikseen siellä ei viitsi lähteä käymään. Lisäksi kun tässä maassa sähelletään niinkin edistyneiden maksuvälineiden kuin shekkien kanssa, ei nettipankista tai puhelinpalvelussa jonottamisesta ole monesti mitään hyötyä.
Suurempi ongelma oli kuitenkin se kun selvisi että ahkerasta luottokortin vingutuksesta huolimatta luottohistoriamme näytti edelleen nollaa. Pankki ei osannut muuta kuin päivitellä asiaa, mutta mahtavan salapoliisityöni (tai oikeastaan sattuman) vuoksi huomasin että pankkimme oli jotenkin onnistunut sähläämään tilillemme väärän sosiaaliturvatunnuksen. Oho. USAssa henkilön luottohistoria on sidottu juurikin sosiaaliturvatunnukseen. Mitä sillä luottohistorialla sitten tekee jos ei ota lainaa? No esimerkiksi puhelinta tai tv-liittymää ei kovin helposti myönnetä tällaisille hulttioille. Asian selvittyä tiedot saatiin pankin mukaan päivitettyä, mutta ilmeisesti jossain välissä tietoja täytyy vielä välittää savumerkeillä tai pullopostilla, sillä luottohistorian on kuulemma turha odotella palautuvan oikealle tasolleen ihan lähikuukausina.
Eipä siinä mitään. Työpaikan erityisen sopimuksen ansiosta saimme jo parisen viikkoa sitten avattua uuden tilin toisessa pankissa. Muuten edes pankkikortin saamiseksi tilille olisi ensin pitänyt tallentaa muutama tuhat dollaria 'pantiksi', jonka jälkeen olisi saanut luottokortin parin satasen luottorajalla ja melkein pikavippien suuruisella korolla.
Ei hitsi! Tietyllä tavalla näiden juttujen vuoksi (luin myös just Päivin päivityksen naamiksesta) mulla tulee niin ikävä "jenkkilänjunttilaan" ;)
VastaaPoistaEi muuta, ku uusia ihania kokemuksia teille ja muistakaa nauraa kaikille kommelluksille :)
-Tarja