Pihvitalo

Etsiminen on ohi.

Ravintola johon kaikkia muita tullaan vertaamaan on löytynyt: Alexander's Steakhouse. Kuten nimestäkin voi päätellä kyseessä on pihvipaikka - mutta voihan nauta millainen pihvipaikka! Menu on erikoinen yhdistelmä amerikkalaista ja japanilaista keittiötä. Enpä ole kovin monessa ruokalistassa törmännyt samaan aikaan perinteiseen ja arkiseen makaroni-juustoon sekä korkealaatuiseen wagyu/kobe -lihaan..

Ympäristö (ja hinnat) olivat fine-dining paikkojen tasoa. Palvelu oli moitteetonta: ei liian tungettelevaa mutta tehokasta ja tarpeeksi huomioivaa. Ja sitten se pääasia eli ruoka ... itse asiassa taitaa olla parempi jättää sen kuvaileminen välistä. En kuitenkaan onnistuisi siinä.

Seuraavaa kertaa odotellessa.

Gilroy Garlic

Gilroyn kaupungissa San Josen eteläpuolella on jo yli 30 vuoden ajan pidetty valkosipulibileitä, vähän Oulun valkosipuliöiden tapaan. Kävimme siellä nuuskimassa nyt sunnuntaina, festivaalien viimeisenä päivänä. Ja palasimme haisevina kotiin.



Pari kuvaa aamupäivältä kun paikalla ei vielä ollut kovin paljon valkosipuli-intoilijoita. Viime vuonna kolmen päivän tapahtumassa oli yli 100 000 kävijää ja yhden päivän vilinän perusteella tänä vuonna taidetaan olla samoissa lukemissa. Koko homma pyöri kuitenkin melkein kokonaan vapaaehtoisvoimin.

Ruokaosastolla tarjoiltiin mm. valkosipulijäätelöä jota sai vuosittaisen perinteen mukaisesti pienen annoksen ilmaiseksi. Muuten soosit olivat aika tavallisia, nyt tosin hieman harmittaa että valkosipuliset bbq-kenguru ja alligaattorin häntä jäivät kokeilematta. Tapahtuma oli ihan leppoisa country ja pop/rock -esityksineen ja olipa mukaan ahdattu kaikenlaista kokkauskilpailua ja missikisaakin. Ensi vuonna uudestaan?

2-2 train

Annos perus-takeaway sushia 2-2 trainista. Soosit puuttuvat kuvasta.

Rancho San Antonio

Teimme noin 8 mailin (vajaa 13km) sunnuntaikävelyn läheisessä Rancho San Antonion puistossa. Lämmintäkin oli vaikka lähdimme muka jo aamupäivällä liikkeelle: paluumatkalla lämpötila oli 85F (29C).


East Bayn vuoret näkyvät sumun takaa. Selkeänä päivänä polulta kuulemma näkee San Franciscoon asti. Ja kyllä, vuorilta katsottuna koko piilaakso näyttää ihan metsiköltä..



Reitti kulki välillä mukavasti puiden seassa. Korkeuserojakin oli. Kuvassa oikealla ylhäällä näkyy polku, josta pääsi laskeutumaan keskellä olevaan kanjoniin ja nousemaan taas takaisin ylös.


Reitit olivat suunnilleen tällaisia parin metrin levyisiä tai vähän kapeampia polkuja. Täällä ei ole nyt satanut pitkään aikaan, joten hiekka pölisi ja kengät taitavat mennä pesuun.


Reitin varrella oli myös kotieläinfarmi, josta löytyi kummia eläimiä kuten possuja ja kanoja. Tässä pihvieläin. Emme jääneet odottamaan lypsynäytöstä.

Lentoon!

Suomen reissulla tuli useamminkin puhetta tänne lentämisestä ja ajattelinkin kirjoitella omia kokemuksiani lentomatkustamisesta. Ensiksi bonusohjelmista, sillä pidemmillä lennoilla bonusohjelmilla ja pisteiden (tai mailien..) keräämisellä alkaa olla merkitystä: jo parilla pidemmällä reissulla saa huomattavia etuja käyttöönsä. Aluksi kannattaa miettiä minkä lentoyhtiön kortti sopii omaan käyttöön parhaiten, tai oikeastaan kumpi allianssi on sopivampi. Finnair kuuluu Oneworldiin yhdessä mm. American Airlinesin ja British Airwaysin kanssa. Käytännössä toinen vaihtoehto on Star Alliance, johon kuuluvat mm. Blue1, SAS, United ja US Airways. Samaan liittoon kuuluvien yhtiöiden lennoilla voi kerätä pisteitä omalle tililleen, esim. Finnairin kortille saa pisteitä jos lentää American Airlinesilla.

Finnairin "uudistunut" Plus -ohjelma ei ole tasojen keräämiseen tai etujensa puolesta Oneworldin parhaita. Esimerkiksi British Airwaysilla saa Silver -tason (Oneworld Sapphire) vastaavaa Finnair Gold -tasoa pienemmillä lentomäärillä. Ohjelmasta riippuen pisteitä voi lentojen lisäksi kerätä esim. luottokorttiostoksista tai hotelliyöpymisistä. Lisätietoja bonusohjelmista saa lentoyhtiöiden omilta sivuilta tai vaikkapa FlyerTalk -foorumeilta.

Mitä niillä pisteillä tai maileilla sitten tekee? Matkoistahan ei yleensä saa suoria alennuksia K-Kaupan kassan tapaan, mutta muita etuja onkin sitten vaikka minkälaisia: matkalaukkujen määrä/painorajoitukset nousevat, check-inissä ja turvatarkastuksissa pääsee "ohituskaistalle" jne. Yksi etu on lentokenttien lounget, eli erityiset odotusalueet jotka on varattu etuohjelmien jäsenille. Niissä seuraavan lennon odottelu sujuu yleensä huomattavasti mukavammin, alkaen rauhallisemmasta ympäristöstä ja paremmista tuoleista. Lisäksi saatavilla on pientä naposteltavaa tai jopa kunnollista lämmintä ruokaa, päivän lehtiä, suihkut jne.

Finnairin lounge Helsingissä.

Pisteitä voi tietysti myös vaihtaa ilmaisiin tai halvempiin lentoihin, mutta omasta mielestäni merkittävämpi etu ovat matkustusluokan korotukset. Varsinkin pidemmillä, mannertenvälisillä lennoilla ero turistiluokan ja bisnesluokan välillä on uskomaton!

Finnairin Airbus A330:n (esim. New York - Helsinki) bisnesluokka näyttää tältä:

Ruoka- ja juomatarjoilu on myös jokseenkin erilaista pahamaineisen turistiluokan yllätyksiin verrattuna. Tässä päivällisen alkukeitto, jonka jälkeen valittavana oli vielä pääruoka useammasta vaihtoehdosta sekä tietysti jälkiruoka:



Turistiluokassakin matka tietysti sujuu ja pienellä varautumisella pitkänkin lennon saa sujumaan mukavasti. Mukavat vaatteet, ei välttämättä kovin suurta kebab-mässyttelyä ennen lentoa ja joku sopiva kirja/lehti niin aika kuluu mukavasti. Ja tietysti välillä kannattaa jaloitella ja juoda riittävästi vettä. Yksi iso apu ainakin itselleni ovat kunnolliset korvatulpat tai ykkösvaihtoehtona taustamelun poistavat kuulokkeet.

Sitten lentokentistä. Yleisesti ottaen lentokentillä harhailua ei kannata pelätä, sillä terminaalit ja porttien numerot ovat aina hyvin selvästi merkitty. Lippuakin tarkistellaan aina turvatarkastuksissa joten väärään paikkaan meneminen on ainakin hyvin hankalaa ellei mahdotonta. Lopuksi vielä pari kommenttia muutamista kentistä Suomi - USA:n länsirannikko -lentoja suunnitteleville:

Helsinki: Lyhyet jonot, ruuhkia on harvoin. Siistiä. Hyvät opasteet. Kaikki toimii. Uudistunut kakkosterminaali on todella tilava tai jopa autio.
Lontoo: Suomesta USA:han lennettäessä täytyy vaihtaa terminaalia, joka onnistuu melko kätevästi bussilla. Aikaa lentojen välillä olisi hyvä olla ainakin puolitoista tuntia. Turvatarkastuksissa on yleensä jonoa. Omasta mielestäni Helsingin jälkeen toimivin lentokenttä.
Frankfurt: Helsingin lento saapuu samaan terminaaliin San Franciscon lennon kanssa, joten terminaalia ei tarvitse vaihtaa. Terminaali on ruuhkainen, tai ainakin vilkas. Vaihdon pitäisi onnistua reilussa tunnissa. Opasteet on tehty saksalaisella selkeydellä.
Pariisi: Pahamaineinen matkatavaroiden katoamispaikka. Terminaalin vaihto seikkailemalla maanalaisissa tunneleissa. Vaihtoon kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Turvatarkastukset ovat ihmeellistä sähläystä. Ei ilmastointia!
New York: USA:han päin lennettäessä ennen koneen vaihtoa täytyy mennä tullin ja turvatarkastuksen läpi. Lisäksi pitää odotella matkatavaroita saapuneesta koneesta ja laittaa ne uudestaan matkaan lentoyhtiön omalla tiskillä tai erityisellä matkatavaratiskillä. USA:n sisäisten lentojen Boarding Passit kirjoitetaan yleensä vasta portilla.
San Francisco: Kansainvälinen terminaali on siisti ja tilava. Kotimaan terminaali on sekava ja ruuhkainen, varsinkin lähtöselvityksen tekeminen sellaisilla hemmetin automaateilla vaatii aikaa ja hermoja.